I've always got the memories while I'm finding out who I'm gonna be

Kävin eilen ostamassa Suomen lipun ja poseerasin sen kanssa tänä aamuna noin kello neljältä!

Halusin tulla nopeasti kirjoittelemaan, vaikka asiaa ei paljoa ole eikä liiemmin aikaakaan - pitäähän tämä blogi hengissä pitää!

Nyt on siis kulunut parisen viikkoa siitä, kun sain kuulla perhetietoni. Ollaan vaihdeltu kuvia ja sähköpostia perheen kanssa, ja lisäksi soitin hetken päähänpistona hostäidilleni. En tosiaan tainnut edustaa ihan kauheasti jatkuvalla öööööööö...como?-höpötykselläni, mutta ainakin sain kuulla hostäidin ilahtuneen äänen! 

AFS ei ole lähettänyt vielä perheen täyttämää lomaketta tai koulutietoja, joten olen joutunut itse urkkimaan perusjuttuja perheeltä. Kouluasioista en tiedä vielä varmuudella, mutta hostäiti sanoi, että menisin samaan kouluun siskoni kanssa. Koulu on englannin-espanjankielinen yksityiskoulu, joten voi olla, etten pääse siihen lukukausimaksujen takia. Toivon kyllä kovasti, että koulusta liikenisi vapaaoppilaspaikka mulle, koska englannin ja espanjan yhdistäminen kuulostaa täydelliseltä! Koulussa on tietenkin koulupuku, joka ainakin onnistui hurmaamaan minut ensisilmäyksellä... (not): punainen skottiruutuhame- ja kravatti, valkoinen lyhythihainen kauluspaita ja valkoiset polvisukat. 

Viisumi Argentiinaa varten koottiin kasaan viime viikolla ja se on nyt AFS:n hoidettavana. Argentiinan viisumia varten ei ollut haastattelua, mutta vanhempieni piti käydä allekirjoittamassa lappuja maistraatissa jonkun valvovan silmän alla. Samalla esimerkiksi rikosrekisteriotteeseen liitettiin jotain lisäkepapereita, jotka maksoivat reilun kympin kukin. Nyt on siis viisumikin hoidettu hyvissä ajoin, toivottavasti se myönnetään pian!

Paljoa muuta kerrottavaa ei ole. Päivät vähenevät, ja on pitänyt alkaa suunnitella kaikennäköistä aktiviteettia viimeisille päiville. Läksiäisiä pitäisi jaksaa ajatella, samoin sitä, miten saan mahdutettua työt, mökkeilyn, kavereiden tapaamiset, pakkaamisen ja yleisen hössötyksen näihin 42 päivään. Noh, uskon että asiat lutviutuvat ajallaan (hyvänä esimerkkinä tämänaamuinen auringonnousun katselu kaverin kanssa neljältä, kun emme saaneet sovittua mitään muuta aikaa tapaamiselle!) ja lähden Argentiinaan kaikki ihanat asianmukaisesti hyvästeltynä!

Mun kesä on kulunut töissä, mökkeilemällä, Italiassa, kavereita näkemällä, kotona lagimalla, riparilla ja sen jälkimainingeissa. Erityisesti ripari oli uskomattoman ihana kokemus, ja nyt vähän (paljon) harmittaa, etten pääse vuoteen isoskoulutukseen tai näkemään mahtavia kavereita, joihin tutustuin leirillä. Kesä jatkuu mökkeilemällä ja taas töillä, ehkä koulussa käymällä ja hyvästelyillä. 

Päiviä on siis jäljellä 42 ja täällä on aika malttamattomat fiilikset! 

Ihanaa kesäpäivää! ♥