lauantai 27. kesäkuuta 2015

Argentiinassa taas - Iguazú


La Garganta del Diablo
Brasilian puolelta
Veneretkelle vievän polun varrelta





Söpöt, mutta pirulliset ruokavaras-coatit

Matkamme neljäs ja toisiksi viimeinen etappi oli Iguassun putoukset. Itselleni tämä oli jo toinen kerta (ensimmäinen kerta oli luokkaretkellä marraskuussa 2012), mutta se ei oikeastaan haitannut mitään. Tunsin itseni suorastaan etuoikeutetuksi, kun sain  nähdä omasta mielestäni maailman hienoimman paikan toistamiseen! 

Santiagosta 22 tuntia matkustettuamme saavuimme kuumankosteaan Puerto Iguazuun. Iguassulle matkaavan täytyy valita, yöpyykö Brasilian Foz do Iguacussa vai Argentiinan Puerto Iguazussa. Viime kerralla yövyin Brasilian puolella, mutta mieleeni ei jäänyt siitä mitenkään erityisen mukavaa muistikuvaa, joten tällä kertaa valitsin Puerto Iguazun. Löysin sieltä oikein passelin hotellin (Hotel Posada La Sorgente), joka sijaitsi vain muutaman korttelin päässä Puerto Iguazun bussiterminaalista, kaupoista ja ravintoloista. Hotelli oli pieni paratiisi uima-altaineen ja sijainti oli loistava, koska liikuimme busseilla. 

Kylä oli mukava ja rauhallinen ja muistutti kovasti jotain esim. Kanariansaarten turistipaikkaa - tosin, nyt ei ole turistisesonki, joten saimme olla tosi rauhassa sekä kylässä että putouksilla. 

Saavuimme Puerto Iguazuun siis iltapäivällä pitkän bussimatkan jälkeen, joten päädyimme vain majoittautumaan, lepäämään ja käymään syömässä ennen nukkumaanmenoa. Oli ihanaa syödä ihmisten aikaan n. klo 19; Santiagossa kun syötiin lähempänä puoltayötä. Seuraavana aamuna heräsimme, söimme aamiaista, kävimme ostamassa eväitä ja ostimme liput bussiterminaalista lähtevään Rio Uruguay-bussiin, joka kuljetti meidät näppärästi Argentiinan putouksille. Viime kerralla olin ensimmäisenä päivänä käynyt Brasilian puolella ja seuraavana Argentiinassa, mikä on suositumpi järjestys. Tällä kertaa aikataulullisista syistä jätimme Brasilian toiselle päivälle, ja suoraan sanottuna: järjestyksellä ei ole mitään väliä, kunhan menet Argentiinan puolelle silloin, kun sinulla on enemmän aikaa. Putoukset ovat käsittämättömän hienot kummin päin tahansa! 

Argentiinan puolelle päästyämme ostimme siis liput (ulkomaalaisille on oma hintansa, maksu vain käteisellä pesoissa, 24.6.2015 hinta oli 26€/henkilö) ja lähdimme tutkimaan putouksia. Päädyimme ostamaan liput myös veneajelulle putousten alle, sitä sitä oltiin meille suositeltu. Samaa veneretkeä kaupiteltiin meille jo Puerto Iguazun bussiterminaalissa, jossa kovasti väitettiin, että retkeä ei ole mahdollista ostaa puiston sisältä. Tosiasiassa puistosta löytyi parikin myyntipistettä, ja hinta oli kaikissa sama. Me ostimme 12 minuutin Aventura Náutica-retken, ja varasimme ajan 5 tunnin päähän. 

Ensimmäisenä kävelimme Upper trail-reitin, jota pitkin pääsee putousten päälle katsomaan niiden uskomatonta pauhua. Tällä osuudella on ehkä eniten maisemia, ja siltä näkee putoukset kauas eteenpäin. Seuraavaksi menimme pikkujunalla katsomaan La garganta del Diabloa, eli paholaisen kurkkua, joka on suurin putous koko paikassa. Sitä edelsi noin kilometrin kävely kävelysillalla joen päällä. Silta vie ihan putouksen päälle, ja kastuminen on taattu! Viime kerralla oli huono sää, ja vesihöyry blokkasi maisemat lähes kokonaan, mutta nyt maisemat olivat upeat ja veden pauhu ihan uskomaton. Ihmisiä toki oli ryysikseksi asti, mutta emme antaneet sen häiritä. 

Seuraavana ajelimme junalla Lower trailin alkuun, jossa pääsimme katsomaan Upper Traililta nähtyjä putouksia alaperspektiivistä. Tänne reitille en päässyt viime kerralla, ja siitä tuli kyllä yksi suosikeistani. Erityisen hieno oli polku, joka johti veneretken lähtöpisteeseen - sinne kannattaa mennä vaikkei retkelle lähtisikään! Polun päässä sulloimme reput vedenpitäviin kasseihin, laitoimme pelastusliivit päälle ja asetuimme veneeseen. Olin laittanut sadeviitan päälle, ja olin ihan varma, etten kastuisi. Vene kuitenkin kävi kolmisen kertaa ihan lähellä suuria putouksia ja vettä satoi päälle kirjaimellisesti saavista kaatamalla - eihän siinä kuivana pysynyt! Veneessä oli tosi hyvä tunnelma ja retki oli hauska, suosittelen! Argentiinan puolella aikaa kului noin 6,5 tuntia. 

Seuraavana päivänä hyppäsimme Brasilian puolelle vievään bussiin rinkkojemme kanssa. Matkan aikana kävimme ripeässä passintarkastuksessa. Perillä saimme rinkat jättimäiseen säilytyslokeroon ja lähdimme bussin kyydissä kävelyreitille.  Brasilian puolelta avautuvat maisemat ovat yhtä lailla upeat; sieltä putoukset näkyvät kokonaisuutena toisella puolen jokea. Kävelyreitti päättyy kävelysiltaan, joka päättyy putousten ympäröimänä, sekä sieltä on mahdollisuus päästä myös panoraamahissiin, jonka ylätasanteelta avautuvat upeat maisemat. 

Kolmisen tuntia kierreltyämme otimme taksin Foz do Iguaçun lentokentälle, josta lentomme Rio de Janeiroon lähti iltakuudelta.  Meille oli siis logistisesti järkevämpää mennä ensin Argentiinan, ja sitten Brasilian puolelle, koska muuten välissä olisi ollut ylimääräinen rajanylitys. Tämä olisi tarkoittanut taas muutamaa uutta leimaa passiini, jossa on jo muutenkin kolme aukeamaa täynnä Argentiinan, Brasilian, Chilen ja Paraguayn leimoja, joita joka ikinen passintarkastaja tutkii pitkään ja hartaasti (ja hämmentyneesti). 

Summa summarum, Iguassun putoukset kuuluvat ainakin minun mielestäni mielettömimmät luonnonihmeet -sarjaan, ja ne kannattaa käydä katsomassa, jos vain mahdollista! 

Yllätyin, miten helposti omatoiminen matka Iguassulle onnistui(niin kuin koko muukin matka), ja ainakin tuli selväksi, ettei esimerkiksi opastetuille kierroksille ollut tarvetta. On paljon mukavampaa tutkiskella itse ja mennä omassa tahdissa, kuin kulkea oppaan perässä parijonossa. Eli teille kaikille siis vinkki seuraavasta matkakohteesta: Iguassun putoukset ja vaikkapa Rio de Janeiro (siitä lisää seuraavalla kerralla)!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Argentiinassa taas - Santiago del Estero

O





Kuluneet neljä yötä vietimme kotikaupungissani Santiago del Esterossa. Kyseessä oli suurinpiirtein matkan puoliväli, joten päätimme ottaa hieman rauhallisemmin (sitä edeltäneissä ja sitä seuraavissa kaupungeissa kun tuli/tulee vipellettyä ympäriinsä päivät pitkät) ja laskeuduimme Santiagon rauhalliseen elämäntyyliin. Nukuimme keskimääräistä pidempään, otimme päiväunia ja söimme paikallisten tapaan myöhään (n. klo 22-00). 

Suurin syy Santiagon vierailulle oli tietenkin siellä asuvien tuttujen näkeminen, mikä olikin aika jännää näin kahden vuoden jälkeen. Oli myös hauskaa kävellä tuttuja katuja pitkin ja esitellä kulmat ja kuppilat poikaystävälleni, ja tietenkin oli ihanaa syödä lempiruokia lempiravintoloissani (first things first). 

Olin pitänyt parhaisiin ystäviini suhteellisen paljon yhteyttä Suomessa ollessani, mikä varmasti oli osasyy sille, että tuntui kuin melkein mikään ei olisi muuttunut. Yhdessäolo oli rentoa ja mukavaa, ja juttu lensi espanjaksi lähes yhtä helposti kuin ennenkin. Oli ihanaa nähdä taas rakkaita ihmisiä ja palata esimerkiksi sunnuntai-iltapäivän mate-välipalapöytään isovanhemmille koko suvun kesken. Tuntui siltä, että minua oli odotettu ja että minusta välitetään edelleen - aika mukava tunne! 

Tällä kertaa Santiagosta lähteminen tapahtui ilman kahden tunnin itkumaratonia bussissa. Oikeastaan minut valtasi rauhallinen olo, kun bussi kaartoi pois Santiagon terminaalista. Olin huomannut, että moni asia oli pysynyt ennallaan eikä minua oltu unohdettu. Tiesin siis, että jos joskus vielä palaisin sinne, olisi se edelleen se sama, mukava pikkukaupunki, jossa on mukavia ihmisiä. Ja paljon muistoja, tietenkin. Ja vaikken palaisikaan, Santiagolla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. 

Eve

PS. Santiagon ihmisten ihanasta luonteesta kertonee jotain se, että yksi iloisimmista jälleennäkemisistä tapahtui, kun näin vanhan kouluni portinvartijan koulun ohi kulkiessani. Siis, kuinka moni koulun portinvartija Suomessa tulee halaamaan hymyssä suin ja hokemaan, kuinka mukavaa on nähdä? Sitä minäkin. (Unohdetaan se fakta ettei Suomessa kouluilla ole portinvartijoita...)

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Argentiinassa taas - Córdoba





Matkakertomukset jatkuvat!

Buenos Airesista matkustimme mukavan yöbussin etupenkeillä n. 10 tuntia Córdobaan. Córdoba, joka on yksi suurimmista kaupungeista täällä Argentiinassa, valikoitui reitillemme, sillä siellä opiskelee tätä nykyä monta kaveriani Santiagosta. Yliopiston läsnäolon kyllä tunsi, yliopistoalueen läheisyydessä kun oli hyvät bileet jokaisena viikonpäivänä!

Sain heti alkuun pikku kulttuurishokin ja palautuksen argentiinalaiseen elämäntyyliin. Kas näin: kaverini piti tulla moikkaamaan meitä nopeasti yhdeltä, mutta pääsi lopulta paikalle vasta lähempänä kolmea, mikä on sinänsä täysin normaalia täällä. On vaan ollut yllättävän hermojaraastavaa parin Suomi-vuoden jälkeen totutella taas täkäläisiin tapoihin, pitämättömiin lupauksiin ja myöhästelyyn. Silloin pari vuotta sitten nämä asiat hoituivat itseltäni nimittäin ihan rutiinilla! 

Joka tapauksessa Córdobassa vietettyjen parin päivän aikana tapasimme joitain kavereitani sekä vietimme aikaa myös siellä asuvan suomalaisen Pinjan kanssa. Kaupunki itsessään ei tarjoa mitään huikeita elämyksiä turisteille ja sen keskusta-alue on nopeasti kävelty läpi, joten keskityimme syömiseen ja tapaamisiin. Eniten pidimme ehkä puistoista ja yliopistoalueella kävelystä, se on nimittäin valtava!

Córdoban päivät olivat kyllä yhdessä mielessä ikimuistoisia. Ensimmäisenä aamuna siellä heräsin, katsoin puhelintani ja näin sähköpostin, jonka sisältö oli tiivistettynä seuraava: sinulle on myönnetty opiskelupaikka. Huh, kyseessä oli ehkä elämäni tunteikkain aamu! Tiedon piti alunperin tulla vasta heinäkuun alussa, joten yllätyin perinpohjin, enkä todellakaan voinut uskoa asiaa, ennen kuin isäni varmisti asian yliopistolta Suomessa. Niin siinä sitten kävi, että minusta tulee luokanopettaja ja oululainen!  Olen todella onnellinen; pääsin 19 muun ihmisen kanssa sisään opiskelemaan unelmieni alaa, vieläpä kansainvälisessä koulutusohjelmassa. Oulun yliopiston Intercultural Teacher Education ohjelma on ollut unelmani jo parin vuoden ajan. Jee! Tuona iltana päätimme siis heittää päivittäisen ruokabudjettimme hetkeksi sivuun ja syödä Córdoban parhaaksi arvioidussa ravintolassa Sibariksessa kunnon juhlaillallisen tuoreiden yliopistopaikkojemme kunniaksi. Kannatti! 

Córdobassa huomasimme toistamiseen yhden jutun, jossa matkasuunnittelumme epäonnistui vähän. Luulimme olevamme fiksuja, kun varasimme kaikki bussimatkat yötä vasten, jotta säästäisimme muutaman hotelliyön ja tunteja kohteessa. On kuitenkin osoittautunut aika raskaaksi jättää hotellihuone n. klo 10 aamulla ja pyöriä sen jälkeen keskiyöhön asti kaupunkia ympäri tappaen aikaa. Täällä kun olemme tottuneet nukkumaan parit pikku päikkärit päivän ja illan aikana (johtuen paljosta kävelystä ja esim.myöhäisistä illallisista), joten on outoa viettää päivä ilman "tukikohtaa". Matkustuspäivinä olemme onneksi saaneet jättää rinkat hotellille, joten niitä ei ole tarvinnut kantaa mukana. Ainakin nopea nukahtaminen on taattu bussissa!  

Eilen saavuimme Córdobasta 5 tuntia pohjoisempaan, ja täällä ollaan, 'kotikaupungissani' Santiago del Esterossa! On jännää olla täällä, mutta siitä lisää ensi kerralla. 

Kuulemiin!
Eve


maanantai 15. kesäkuuta 2015

Argentiinassa taas - Buenos Aires








Vihdoin suuri unelmani kahden vuoden ajalta on toteutunut - olen palannut Argentiinaan! On jännää olla taas täällä, syödä tuttuja ruokia ja katsoa tuttuja telkkariohjelmia ja puhua tuttua kieltä. 

Vajaan kolmen viikon matkasta on kulunut nyt neljä päivää, ja ne olemme viettäneet poikaystäväni kanssa täällä Buenos Airesin sykkeessä.

 Maan pääkaupunki on päässyt yllättämään minut totaalisesti - edellinen muutaman päivän visiittini täällä kun koostui lähinnä kauppakeskuksista ja autolla ympäriinsä ajelusta. Tällä kertaa olemme kävelleet muutaman päivän sisällä yli 50 kilometriä ja tutustuneet kaupunkiin niin paljon paremmin ja nyt tuntuukin, että oikea Buenos Aires paljastui minulle. 

Kaupungin puistot ja puutarhat, kiireiset kadut, San Telmon sunnuntaimarkkinat, Recoletan hautausmaa... Muutamassa päivässä näimme valtavan määrän asioita. Erityisesti kiinnitimme huomiota kontrasteihin - vuosisatoja vanhan hautausmaan raoista pilkottaviin lasisiin pilvenpiirtäjiin ja ränsistyneiden talojen katoilla nököttäviin valomainoksiin. 

Olo on ollut turvallinen - täällä on oikeastaan aina turvallinen olo, kunhan vain käyttää maalaisjärkeä ja on varovainen. 

Nyt istumme hotellimme (O-Baires Recoletassa, suosittelen!) aulassa ja odottelemme lähtöä Retiron bussiterminaaliin. Sieltä matka jatkuu yöbussilla Cordobaan, jossa vietämme pari päivää ja tapaamme siellä opiskelevia kavereitani. Cordobasta matka jatkuu Santiago del Esteroon, Iguassun vesiputouksille ja vielä Rio de Janeiroon. Matka on siis aika pitkä (näin aloittelevalle reppureissaajalle), mutta myös toivottavasti antoisa. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin tästäkin eteenpäin! 

Eve