Travel is the only thing you buy that makes you richer - El viaje a Salta y Jujuy

Kaikki kuvat on otettu Jujuyissa!

Lauantaina lähdettiin hurjastelemaan (väsyneenä edellisillan estudiantina numero kakkosesta) perheen kanssa kohti naapuriprovinssia Saltaa. 170 vilkkuessa nopeusmittarissa hienot maisemat vilahteli aika nopsaa ohi, ja muutamassa tunnissa päästiin Saltaan. Käytiin Mäkkärissä syömässä (meidän provinssista ei sellaista luksusta löydy, sanottiinkin yhteen ääneen "civilización, sivistys!" kun saatiin hampparit ja Oreo-McFlurryt käteen) ja kierreltiin Saltan keskustassa joka osoittautui samantyyliseksi kuin Santiagon keskusta. Illemmalla käytiin keilaamassa ja syömässä, ja yöksi mentiin ylemmäs vuorille San Lorenzo-nimiseen pikkukylään vanhaan linnaan tehtyyn hotelliin. 

Sunnuntai-aamuna syötiin aamiainen ja lähdettiin ajamaan toista provinssia, Jujuyita kohti. Matka kesti pari tuntia, ja täytyy sanoa, että en ole ikinä ollut noin... häikäistynyt maisemista. Kun alettiin lähestyä vuoria, mun suu loksahti auki ihmetyksestä, ja sama fiilis säilyi jokaisen Jujuyissa viettämäni hetken ajan. En varmaankaan onnistunut vangitsemaan niiden jylhien vuorten upeutta sellaisenaan muistikortille - en edes tiedä onko se mahdollista. Ne pitää itse nähdä.

Sunnuntai-iltapäivän vietin Purmamarca-nimisessä pikkukaupungissa kahdestaan hostäidin kanssa, koska sisko oli kipeä ja isä jäi hotellille hänen seurakseen. Kierreltiin markkinoita ja ihasteltiin perinnetavarakojuja toisensa jälkeen  ja eksyttiin vähän. Illalla naama, nenä ja hiukset oli täynnä tuulen mukana lentänyttä tierraa eli hiekkaa; sitä en kaipaa ollenkaan! Illalla syötiin meidän söpön minihotellin ravintolassa ja painuttiin oikeasti ajoissa nukkumaan. 

Maanantai-aamu alkoi parhaalla mahdollisella tavalla: hostäiti veti verhot ikkunan edestä ja näin lasin takana täydellisen sinisen taivaan ja uskomattoman hienon, seitsenvärisen vuoren. Aamiaisen jälkeen pakattiin laukut, kierrettin vielä vähän Purmamarcassa ottamassa turistikuvia, mentiin viereiseen kylään Tilcaraan kävelemään hetkeksi, lähdettiin ajamaan ja pysähdyttiin mun pyynnöstä ottamaan kuvia kaktuksien kanssa. Paluumatkalla kotiin en jaksanut enää katsoa maisemia, vaan nukahdin ja aina välillä heräsin jännittämään hengissäpysymistäni vauhdikkaan isän kyydissä. 

Kuten sanottua, maisemat varsinkin Jujuyissa olivat kerta kaikkiaan unohtumattomat. Sinne haluan palata.