Viikon täällä Argentiinassa oleskelun jälkeen on ehkä hyvä aika ilmoittaa hengissä olemisesta, eikös?
Auringonnousu Brasilian yllä
Matka alkoi torstai-iltana (yllätys, yllätys) Helsinki-Vantaan lentokentältä, missä oli ihana lauma perhettä ja kavereita hyvästelemässä mua. Kyyneleitä ei todellakaan säästelty, mutta heti turvatarkastuksen jälkeen helpotti ja päästiin yhdessä muiden AFS:n Argentiinatyttöjen kanssa odottelemaan. Eka lentokone vei Pariisiin kolmessa tunnissa, ja seuraava Buenos Airesiin kolmessatoista ja puolessa tunnissa. Matka meni yllättävän kivuttomasti nukkuessa, leffoja kattoessa ja höpöttäessä. Buenos Airesista suuntasimme muiden maiden vaihtarien kanssa leireille. Vaikka välillä leiri tuntui ärsyttävältä ja väsymys painoi päälle, loppupeleissä se olikin tosi kiva! Tutustuin ihaniin monenmaalaisiin kavereihin, joista onneksi pari tuli samaan kaupunkiin.
Suomi, Saksa, Suomi!
Lauantai-iltana lähdettiin Buenos Airesin bussiterminaalista kohti Santiago del Esteroa sellaisella ihan mahtavalla luksusbussilla. Matka oli mukavin ikinä, kun ruokaa ja juomaa kannettin eteen ja penkistä sai tehtyä kunnollisen sängynkin. Tänne Santiagoon saavuttiin tuntia liian aikaisin, joten mun perhe ei ollut vielä vastassa, mutta lopulta kohdattiin toisemme ja lähdettiin kotiin.
Ensimmäinen päivä oli aamusta iltaan kiertelyä sukulaisilla, tuttavilla, kaupoissa... Tapasin lukemattomia ihmisiä, vastasin satoihin kysymyksiin ja kuulin liian monta samanlaista nimeä. Kaupunki näyttää loppumattomalta samantyylisten talojen viidakolta, ihmeellisine liikennesääntöineen ja ajosuuntineen, kulkukoirilla-, aaseilla- ja kanoilla tehostettuna.
Toisena, kolmantena, neljäntenä ja viidentenä päivänä olen ollut koulussa. Iltaisin ollaan käyty tuolla keskustassa tai sukulaisilla, mutta yksi asia ei muutu: kaikki tehdään myöhään! Eilen istuttiin vielä kymmenen aikaa sisustussuunnittelijan luona. Tälläinen elämänrytmi on mulle yks suurimmista muutoksista: Suomessa kun tapaan viettää illat kotona.
Koulu on ollut aika mielenkiintoista. Ekan päivän shokki porukan äänekkyydestä on taantunut vähitellen välinpitämättömyydeksi, mihin on toki vaikuttanut myös se, että mut siirrettiin vuotta ylemmälle luokalle Suomen koulutustason korkeuden takia. Nyt tällä nelosluokalla oikeesti opiskellaan! Ja mä tykkään siitä, vaikken mitään ymmärräkään (nyt tätä lukevat koulukaverit pudottaa silmät päästään: minäkö tykkään opiskella!!).
Espanjan kanssa sujuu paljon paremmin kuin oletin. Monet kehuvat, että puhun tosi hyvää espanjaa vuoden opiskeluaikaan verrattuna. Olen myös omaksunut puheeseen argentiinalaisen aksentin (kukaan ei ymmärtäisi jos en muuttaisi ll, y ja s-äänteitä sössötykseksi). Välillä keskustelu on Alias-peliä, kokeilen eri sanoja ja kuuntelija valitsee parhaan. Ongelmia aiheuttaa oman pronvinssini ainutlaatuinen erikoisuus: täällä r-kirjain sanotaan niiiiin oudolla tavalla, että kuunteleminen vaikeutuu huomattavasti, enkä usko, että pystyn ikinä taivuttamaan äänihuuliani täkäläiseen tapaan sanoa R.
Muuten täällä sujuu ihan hyvin: mulla on kavereita, perhe ja musta pidetään huolta. Olen vain hieman pettynyt itseeni, jollain tasolla. En olekaan ihastunut Argentiinaan niin paljoa kuin olisin odottanut ja toivonut. Parilla sanalla sanottuna; en viihdy täällä kovin hyvin. Siihen ei ole mitään tiettyä syytä, mutta kaikki erilaisuus yhdistettynä koti-ikävään saa mut allapäin. Katsotaan miten päin tää kääntyy, toivottavasti parempaan!
Palaillaan taas, chauuu!
heii kivalta kuulostaa ja toivottavasti sun alakuloisuus on vaan alun väsyneisyyttä, kulttuuri shokkia ja koti-ikävää ja muuttuu parempaan ajan kuluessa! :)) tsemppiä eve tyttönen! :) <3 t:jenkkityttö aino xd p.s.voitas skypettaää joku päivä ku ollaan aikaerolta nyt lähempänä :D
VastaaPoistaPaljon tsemppiä sopeutumiseen! Vaikka välillä tuntuu, että Suomi ja Argentiina on tosi samanlaisia, on ne silti niiiin erilaisia. Varmasti mielesi ehtii muuttua vielä moneen kertaa.. :)
VastaaPoistaKiva kun kirjoitit tänne!!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä Ainon kanssa, osa alakuloisuutta voi johtua vielä alkuväsymyksestä. Ajattele miten paljon kaikkea uutta on ehtinyt tapahtumaan viikossa. Olet matkustanut ihan toisen aikavyöhykkeen maahan, jossa on ihan eri kulttuuri. Olet leireillyt, matkustanut bussilla ja kaiken kukkuraksi muuttanut uuteen perheeseen. Eli muista olla armollinen itsellesi. Mun mielestä on vain täysin normaalia, että vielä olo on hämmentynyt.
Mutta se täytyy sanoa, että tuo iltakukkuminen kuulostaa kyllä aika raskaalta näin suomalaisen näkökulmasta, nimim. eilen kymmeneltä illalla jo sängyssä. Voisitko ehkä sanoa perheelle, että olet vielä väsynyt matkan ja aikaeron johdosta ja mielelläsi menisit vähän aikaisemmin jo nukkumaan ja lepäilemään. Koita selittää niille, että Suomessa on ihan erilainen rytmi ja sulla menee hetki tottua paikalliseen tapaan. Tai yritä ottaa päikkärit koulun jälkeen?
terkuin, V
hei ihanainen, kiva kuulla sun kuulumisia vähä laajemmin! ja kyllä toi innostus opiskelusta vähän yllättää ehhehh :D ja sitä samaa kun muut kommentoineet ni anna ittelles aikaa, oothan tosiaan ollu siellä viikon ja uusia juttuja tullu tosi paljo. (ihan vaan btw olin niin keskittyny tän kirjottamiseen et meinasin törmätä tolppaan....ei en malttanu odottaa kotiin asti.) mutta toivottavasti mieli muuttuu paremmaksi! rakkain terveusin ellusterii. :)
VastaaPoistaIhana postaus, oli kiva kuulla miten sulla menee :-) Uskon että toi alakuloisuus väistyy sitten kun koti-ikävä ja muu helpottaa! Älä myöskään vaadi liikaa iteltäs :) Kyllä se siitä, tsemppejä!
VastaaPoistatsemppià eve! muistan itsekin, ettà ei alku ollutkaan niin ruusuista vaihdossa vaikka sità jotenkin odotti sellaisena, mutta fiilis muuttuikin pikku hiljaa,sitten kun alkaa tulla sellasia mukavia omia rutiineja ja saa paikan kunnolla haltuun. tsemppiterkut italiasta! _erika
VastaaPoistahmm kyl mä luulen et sä tykkäät iha suomessaki opiskella kun kerran lukioon menit? :D
VastaaPoistaHahaha voi ei, córdobalaiset niiiin dissaa tota santiago del esterolaisten r:ää :DD mä ihan tahalteen välillä puhun maxille sellasella ärrällä, se kuulostaa niin hauskalta!
VastaaPoistaÄh, toi kommentti lähetty jotenki etuajassa! :/ mut siis piti lisätä et alkuväsymys ja kulttuurishokki voi eka olla aika pahoja, mut lupaan et se menee ohi! Mut vietiin EKANA ILTANA bileisiin ja oltiin siellä aamuun asti enkä oikeesti siinä vaiheessa parin shotin, vodkien, ihmispaljouden ja mielettömän väsymyksen takia tienny missä ees olin saati mikä vuorokaudenaika oli meneillään.. Mut pikku hiljaa opin et Argentiinassa kaikki tehdään tosi myöhään, paljon myöhempään kuin Suomessa, ja totuin siihen :) eli nou hätä! Vaikka väsyttää ja ärsyttää, niin kannattaa vaan yrittää pysyä mukana ja selittää että oot väsyny tai on koti-ikävä, koska muuten monet varmasti olettaa ettet tykkää niistä ja oot ihan hirmu surullinen. Argentiinalaiset on tosi erilaisia kuin suomalaiset, mut kyl niiden meluamiseen ja räväkkyyteen tottuu :) pidä vaan se asenne et tääkin naurattaa viel joskus! Ja kannattaa jutella muiden vaihtareiden kaa ja kysellä niiden kuulumisia, ne ymmärtää koska ne on ihan samassa tilanteessa. Niin ja mulle voit kans laittaa viestiä facessa jos tulee jotain ongelmia tai kysyttävää tai muuten vaan haluut purkaa tunteita, yritän auttaa parhaani mukaan :) suerte!
VastaaPoistaVoi eve :( kyllä se tosta lähtee, eka viikko on vaikein! sulle tulee maaginen vuos ennen kuin huomaatkaan :) voimaa tyttö! <3 ikävä sua!
VastaaPoista