Miltä tuntuu nyt? Vaikea sanoa - puoliksi unta ja puoliksi satua, kuin lennolta poistuessa toisella pallonpuoliskolla. Miten voi olla kevät, lokakuun 4.?

Moikka!

Ihan ensimmäisenä vähän esimakua meidän koulupäivistä! Täytyy kyllä täsmentää, että klipit on otettu useimmiten välitunneilla, ei me muuten riehuta ihan noin paljoa... ;)

Mulla ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa, kunhan ajattelin ilmoittaa hengissä olostani täälläkin. Arki on tasoittunut aika lailla, eli useimmiten vietetään kaikki arki-illat kotona. Täytyy myöntää, että välillä tylsyys iskee, kun en pääse esimerkiksi lenkille eikä sisällä ole paljoa tekemistä, mutta ehkä tämä tästä! Siksi täälläkään ei paljon liikettä ole näkynyt, kun kuvia tai kertomista ei ole ollut. 

Argentiinassa oon viettänyt jo suunnilleen kuusi viikkoa, ja johan on aika lentänyt nopeasti! Joka päivä ihmettelen päivämäärää jonka kirjoitan milloin koulun kansioon ja milloin päiväkirjaan, "ei vielä voida olla lokakuussa!". Kuudessa viikossa on tapahtunut muutoksia, tietenkin. Espanjani on jo jokseenkin sujuvaa, ymmärrän paljon paremmin kuunnellut keskustelut, elekieli ja maneerit ovat ottaneet paikkansa ja olen löytänyt oman paikkani niin kaveriporukoissa kuin perheessäkin. 

Koti-ikävä on aina välillä päällä, joskus enemmän, joskus vähemmän. Ihmisten lisäksi kaipaan useimmiten jotain ruokaa tai paikkaa. Välillä sitä, että pystyn ilmaisemaan itseäni täydellä sanavarastolla, tai sitä, että tiedän tasan tarkkaan miten tulee toimia. Vaikka vaihtarina oleminen on itsenäistymistä, on ajoittain olo kuin vauvalla. 

Viikonloppuna minusta tuli viimeinkin julkkis! Osallistuttin pyöräilytapahtumaan, minkä jälkimainingeissa mut bongattiin meidän perheen omistaman sanomalehden haastatteluun. Noh, seuraavana päivänä (ja joka päivä sen jälkeen) joku kertoi nähneensä mut lehdessä. Ihan mukavan kokoinen juttu siitä tuli, kun kerroin muun muassa siitä, miten me suomalaiset ei välitetä edes kylmyydestä kun me halutaan pyöräillä. En mä kyllä ihan niin haastattelussa sanonut, mutta eipä se mitään! Espanjaa taitavat voivat lukea jutun tästä painamalla.

Huomenna päätetään taas yksi kouluviikko, joka oli kolmatta viikkoa putkeen nelipäiväinen. Maanantaina vietettiin meidän koulun synttäreitä, joten luonnollisesti tunnit oli peruttu. Ettei ihan lekkeriksi olisi mennyt, pidettiin kuitenkin aamupäivällä tilaisuus, jossa minä pääsin edustamaan rakasta kotimaatani lukemalla suomeksi erään rukouksen. Kaveri lähetti jutun jälkeen viestin "kaikki kuuntelivat sua suu auki!". No, onhan siinä oma viehätyksensä; puhua satojen ihmisten edessä kielellä, jota kukaan minun lisäkseni ei ymmärrä. 

Huomisiltana meille tulee meidän mahtava kaveriporukka laulamaan karaokea (viime kerralla kuulin vain tyttöjen kilpalaulantaa, mutta tällä kertaa kun pojatkin liittyvät mukaan, laulu on kuulemma kahta kauheampaa) ja syömään mun tekemää suomalaista pullaa. Vähän jännittää, miten onnistun, mutta eiköhän se siitä! 

Viikonlopun rasituksia päästään kuitenkin nukkumaan pois maanantaina, jolloin meitä ilahdutetaan vapaapäivällä, joten ehkäpä silloin täällä blogissa tapahtuu taas jotain!

Hyvää viikonloppua!