Esittelin yks päivä kaverille kuvia Suomen auringonlaskuista ja harmittelin, kun en täällä ole nähnyt auringonlaskuja. Ja kuinka ollakaan, seuraavana päivänä olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan näkemässä nätin auringonlaskun!
Voin tällä selittää laiskotteluni koulussa... Kemia ei suoraan sanottuna nappaa kauheasti. Ainakaan espanjaksi.
"Erotun joukosta"-hetki.
"Esitämme opiskelevamme"-hetki.
Valmistautumista eräille 15-vuotissynttäreille, jotka olivat ihan tylsät, ja tultiin tosi aikaisin kotiin. Viideltä.
Mikään ei piristä paremmin kuin äidin lähettämät karkkipaketit, joista neljä tai viisi on vielä matkassa. Kiitos! Joidenkin mielestä laku on maistajan tappamiseen soveltuvaa herkkua, ja tähän mennessä olenkin tavannut vain yhden ihmisen, joka sai salmiakin kurkustaan alas.
En näe usein auringonlaskua, mutta auringonnousun lähes joka aamu!
Ihana luokkakaveri Caro.
Sunnuntain kauppareissun kohokohta: lemmikkikauppa! Toista koiraa ei hommattu, mutta käytiin kyllä lässyttämässä noille koiranpennuille. Itsehän olen herkistynyt kyyneliin New Yorkissa koiranpentukaupassa pentujen pienten häkkien takia, mutta tällä kertaa selvisin kuivin silmin.
Erään toisen sunnuntain kohokohta - takapihan uima-allaskauden avaus!
Joskus tylsistyn koulussa.
Pelleilyä siskon kanssa.
Äärettömän rumia pullia, jotka maistuivat kyllä minulle mutteivat niinkään muille. Noooh, ei se mitään!
Iloisena lähdössä kaupunkiin perjantai-illanviettoon.
Luokkakaveri päätti koristella luokkahuoneen seinää. "Eve - kaikista blondein".
Tehokasta opiskeluajan käyttöä.
Kännykän sanakirja on toisinaan äärimmäisen kätevä, toisinaan ei niinkään.
Moi!
Pahoittelut blogin unohtamisesta pieneksi hetkeksi. Tiedän että sieltä Suomesta löytyy niitä hassuja siskoja ja sun muita sukulaisia ja kavereita jotka jaksavat käydä joka päivä täällä katsomassa jos olisin kirjoittanut, ja jotka joutuvat pettymään joka päivä, mutta tällä hetkellä elämä täällä vie mukanaan eikä aikaa tahdo paljon löytyä. Tai toki löytyisi, mutta en koe, että kukaan haluaisi lukea päivästä toiseen samaa tarinaa argentiinalaisesta arjesta. Samalla ohitetaan etappeja, joiden kohdalla haluan vetää rajan yksityisyyden kohdalle. Asioita, joita en Suomessakaan kirjoittaisi blogiin, en koe luontevaksi kirjoittaa tännekään. Yritän kuitenkin tsempata postaamisen ja kuvien ottamisen kanssa, ihan vaikka vain omien muistojeni säilymisen kannalta!
Yritän miettiä, mitä olen puuhaillut viimeisen kirjoituksen jälkeen. Olen vain elänyt arkea, huomannut miten ihania ja tärkeitä ystäviä olen saanut täältä, puhunut aina vain parempaa espanjaa ja viihtynyt aina vain paremmin. Nyt voin vihdoinkin sanoa olevani yleisesti onnellinen ja tyytyväinen - ensimmäinen kuukausi mentiin onnellisten hetkien varassa, nyt suurimman osan ajasta vietän hymyillen.
Jos olisi taas aika viikkokatsaukselle?
Tiistaina 16.10. olin koulussa, laiskana kuntosalilla ja harvinaisesti kuntosalin jälkeen vielä kaupungillakin etsimässä äitienpäivälahjaa siskon ja isän kanssa. Yritettiin käydä maksamassa mun matkaa Iguassun vesiputouksille, mutta sillä kertaa ei onnistuttu korttiongelmien takia.
Keskiviikkona 17.10. aamu alkoi äidin ilmoituksella "kipeä siskosi ei mene kouluun, haluatko sinäkin jäädä kotiin?". Noh, taisin antautua houkutukselle jäädä lämpimään sänkyyn nukkumaan. Vietin päivää lämpimässä kesätuulessa koulun muistiinpanoja tehden, ja myöhemmin pankkiautomaateilla ravatessa. Pienten ongelmien takia soitin tunnin mittaisen puhelun Skypessä Suomeen ja höpötin vahingossa liikkatunnin ohi. Illaksi kaveri pyysi mukaan keskustaan, ja oltiin vain normaalisti hölmöilemässä. Jokainen hetki tän porukan kanssa on täydellinen!
Torstaina 18.10. koulun jälkeen olin ilman kipeää siskoa kuntosalilla raatamassa kuumuudessa. Illalla lähdin extemporena muutaman muun AFS-vaihtarin kanssa keskustaan jätskille ja juttelemaan.
Perjantaina 19.10. koulupäivä sujahti ohi hetkessä, enkun iltapäivätunnilla tehtiin ensimmäistä kertaa jopa puolet oppitunnista hommia ja ulkona oli leppoisa 40 asteen kevätsää. Lähdin ihmeen aikaisin tapaamaan kahta vaihtarityttöä (myöhästyin kuitenkin puoli tuntia), minkä jälkeen liityin joksikin aikaa normiporukan seuraan ja jatkettiin illemmalla syömään porukalla, jossa oli sekoitettuna meitä vaihtareita ja mun muita kavereita. Oli jälleen kerran mahtava perjantai - en suotta elä täällä perjantaita varten. Siinä missä suunnilleen joka ikinen muu vaihtari Argentiinassa lähtee juhlimaan, me ollaan aina kaupungissa kavereiden kanssa.
Lauantaina 20.10. kävin maksamassa Iguassun matkan ja olin koko päivän kotona iltaa lukuunottamatta, jolloin käytiin kahden kaverin kanssa syömässä mun lempiravintolassa. Ensin alkoi vähän sataa, minkä jälkeen tuli leppoisa kaatosade, jonka seurauksena ravintolan katto alkoi vuotaa vesiputouksen lailla. Ravintolan omistava host-täti kysyi: "mitä tykkäät Eve tästä tämäniltaisesta show'sta? Vaikuttava, eikös? Tälläistä tää on kun Santiagossa sataa". Kadut tulvivat ja katukoirat uiskentelivat lammikoissa, kun päästiin matkaamaan kotiin.
Sunnuntaina 21.10. vietettiin äitienpäivää. Aamulla käytiin tervehtimässä isän vanhempia ja mentiin lounaalle äidin vanhempien luo. Myöhemmin käytiin nopeasti (2 tuntia) supermarketissa ostoksilla ja käytiin kahvittelemassa tuttavien kanssa. Illalla mentiin syömään samaan ravintolaan kuin edellisiltanakin (söin samaa ruokaa kuin lauantainakin, mutta se oli niin hyvää, että voisin syödä sitä joka päivä).
Maanantaina 22.10. ei tehty koulun jälkeen mitään. Päivän kohokohta oli kuitenkin, kun taloustiedon opettaja oli unohtanut, että meillä piti olla koe, joten vältin "en ymmärrä yhtään mitään"-selityksen, jonka Parasta ennen-päivämäärän pelkään tulevan pian vastaan. Päivän hirvein kohta oli, kun sisko huomautti illallisella seinällä kävelevästä torakasta ja juoksi itse pakoon. Huutonauruitkua vääntäen yritin napata järjettömän kokoisen ruman otuksen lasin alle, ja samalla tekstasin kaverille "APUA MITÄ MÄ TEEN, EN OO IKINÄ NÄHNYT TORAKKAA, TÄÄ ON ÄLLÖTTÄVÄ, MUN PITÄÄ PELASTAA TÄÄ TALO!!". Noh, kyllä se sitten lopulta kuoli. Onneksi.
Tiistaina 23.10. koulupäivä katkesi jo aamulla hirveän huonoon oloon, minkä seurauksena mulle soitettiin taas kerran ambulanssimiehet kouluun tutkimaan mua. Syyksi ei keksitty vieläkään muuta kuin ilmastoon tottumattomuus ja stressi, mutta tulin kuitenkin kotiin nukkumaan ja lepäämään loppupäiväksi.
Nyt mainittakoon, että lähden maanantaina viiden päivän reissulle Argentiinan, Brasilian ja Paraguayn rajalle Iguassun vesiputouksille! Odotettavissa hauskaa matkaa luokan kanssa, upeita maisemia, kuumuutta, hyttysiä ja pelkäämistä vaarallisissa paikoissa - eli varmasti ikimuistoinen reissu luvassa!
Tänään on kulunut 2 kuukautta Argentiinaan lähdöstä, joten halit ja pusut Suomeen, olette mielessäni!
Torstaina 18.10. koulun jälkeen olin ilman kipeää siskoa kuntosalilla raatamassa kuumuudessa. Illalla lähdin extemporena muutaman muun AFS-vaihtarin kanssa keskustaan jätskille ja juttelemaan.
Perjantaina 19.10. koulupäivä sujahti ohi hetkessä, enkun iltapäivätunnilla tehtiin ensimmäistä kertaa jopa puolet oppitunnista hommia ja ulkona oli leppoisa 40 asteen kevätsää. Lähdin ihmeen aikaisin tapaamaan kahta vaihtarityttöä (myöhästyin kuitenkin puoli tuntia), minkä jälkeen liityin joksikin aikaa normiporukan seuraan ja jatkettiin illemmalla syömään porukalla, jossa oli sekoitettuna meitä vaihtareita ja mun muita kavereita. Oli jälleen kerran mahtava perjantai - en suotta elä täällä perjantaita varten. Siinä missä suunnilleen joka ikinen muu vaihtari Argentiinassa lähtee juhlimaan, me ollaan aina kaupungissa kavereiden kanssa.
Lauantaina 20.10. kävin maksamassa Iguassun matkan ja olin koko päivän kotona iltaa lukuunottamatta, jolloin käytiin kahden kaverin kanssa syömässä mun lempiravintolassa. Ensin alkoi vähän sataa, minkä jälkeen tuli leppoisa kaatosade, jonka seurauksena ravintolan katto alkoi vuotaa vesiputouksen lailla. Ravintolan omistava host-täti kysyi: "mitä tykkäät Eve tästä tämäniltaisesta show'sta? Vaikuttava, eikös? Tälläistä tää on kun Santiagossa sataa". Kadut tulvivat ja katukoirat uiskentelivat lammikoissa, kun päästiin matkaamaan kotiin.
Sunnuntaina 21.10. vietettiin äitienpäivää. Aamulla käytiin tervehtimässä isän vanhempia ja mentiin lounaalle äidin vanhempien luo. Myöhemmin käytiin nopeasti (2 tuntia) supermarketissa ostoksilla ja käytiin kahvittelemassa tuttavien kanssa. Illalla mentiin syömään samaan ravintolaan kuin edellisiltanakin (söin samaa ruokaa kuin lauantainakin, mutta se oli niin hyvää, että voisin syödä sitä joka päivä).
Maanantaina 22.10. ei tehty koulun jälkeen mitään. Päivän kohokohta oli kuitenkin, kun taloustiedon opettaja oli unohtanut, että meillä piti olla koe, joten vältin "en ymmärrä yhtään mitään"-selityksen, jonka Parasta ennen-päivämäärän pelkään tulevan pian vastaan. Päivän hirvein kohta oli, kun sisko huomautti illallisella seinällä kävelevästä torakasta ja juoksi itse pakoon. Huutonauruitkua vääntäen yritin napata järjettömän kokoisen ruman otuksen lasin alle, ja samalla tekstasin kaverille "APUA MITÄ MÄ TEEN, EN OO IKINÄ NÄHNYT TORAKKAA, TÄÄ ON ÄLLÖTTÄVÄ, MUN PITÄÄ PELASTAA TÄÄ TALO!!". Noh, kyllä se sitten lopulta kuoli. Onneksi.
Tiistaina 23.10. koulupäivä katkesi jo aamulla hirveän huonoon oloon, minkä seurauksena mulle soitettiin taas kerran ambulanssimiehet kouluun tutkimaan mua. Syyksi ei keksitty vieläkään muuta kuin ilmastoon tottumattomuus ja stressi, mutta tulin kuitenkin kotiin nukkumaan ja lepäämään loppupäiväksi.
Nyt mainittakoon, että lähden maanantaina viiden päivän reissulle Argentiinan, Brasilian ja Paraguayn rajalle Iguassun vesiputouksille! Odotettavissa hauskaa matkaa luokan kanssa, upeita maisemia, kuumuutta, hyttysiä ja pelkäämistä vaarallisissa paikoissa - eli varmasti ikimuistoinen reissu luvassa!
Tänään on kulunut 2 kuukautta Argentiinaan lähdöstä, joten halit ja pusut Suomeen, olette mielessäni!
Olipas kiva lukea kuulumisia ja nähdä paljon kuvia!!
VastaaPoistaVoi miten sympaattisia noi pullat :) Siellä voi olla jotenkin erilaisia jauhoja, minkä takia pullat ei kohoa kuten Suomessa. Ja älä lannistu vaikka muut eivät niitä söisikään. Itse tein kerran vaihtarivuonna nakkikastiketta ja keitettyjä perunoita eikä kukaan muu perheessä koskenutkaan siihen. Nyyh ;)
-v-
Ooooh vihdoin! Eve, se "blogin tarkistaminen kerran päivässä" ei riitä. Vähintään pari kertaa käyn kattomassa :D "no josko nyt olis..".
VastaaPoistaTäälläkin on uima-allaskausi käynnissä... kaduilla. Ei ole kovin montaa sadetonta päivää ollut. Ja jumantsuikka kun on pimiää! Nytkin tuntuu, että olis keskellä yötä töissä...Eli perus syksy! Tällä viikolla saattaa jopa ripotella lunta joku päivä.
Noi korvapuustit on kyllä symppiksiä :D Oliko niillä se kardemumma, mikä ei natsannut vai taikina vai mikä? Seuraavaks sitte karjalanpiirakoita, vai mitä?
Kauheen pienet pulpetit! Mitä jos on vähän isompi ahteri tai masu, niin mahtuuko noihin edes? :D
Mikä se sun lempiannos siellä ravintolassa sitten on?
Mut niinku sanottu, niin kiva kuulla susta! Odottelen innolla kuvia sieltä teidän reissusta. Vaikka ei varmaan saa kameralle läheskään tuotua sitä tunnelmaan, minkä varmasti koet niitä maisemia katsellessa. Siistiä! Ja pieni jännitys reissussa on aina kivaa.
Meillä kaikki alles gut! Kämppä alkaa näyttää pikkuhiljaa jo kodilta, kun ollaan saatu laitettua seinille tavaraa. Voin pistää Kik:issä kuvaviestin! Nyt kun vihdoin sain sen ladattua puhelimeen :) Palaillaan! Iso virtuaalihalaus sinne <3
Ps. Kävin sun vaatekaapilla, kun tajusin, että ethän sä tarvi mitään hetkeen :D Lainasin yhtä mustaa neuletakkia tai mikä se nyt olikaan...
Ainiin. Terveisin, Oona ^^
VastaaPoistaHeh, mehän just ja just roikuttiin siellä kemian kurssillakin, niin ei mikään ihme! ;)
VastaaPoistatulee ihan ikävä sua hei neiti! :)
VastaaPoistaIhana kirjoitus. Komppaan Oonaa. Näitä on niin kiva lukea ja nähdä ihania kuvia. Älä ota tämän kirjoittamista paineena, vaan teet monta täällä pimeydessä iloiseksi.
VastaaPoistaPohjanmaalla on jo ihan maa valkeana ja mukavan kirpeä pakkaskeli. Päivällä oltiin Luukaksen kanssa lenkillä ja tuli mieleen ihan keväntalven kelit, aurinko paistoi ja lunta maassa. Ensi viikolla taas luvattu lämpöisempiä kelejä, joten ensilumi ei taida pysyä maassa tälläkään kertaa:(. 25 vuotta sitten pääsin käymään Iguassun putouksilla, mieleenpainuva kokemus! Mukavaa matkaa:)
VastaaPoista-Ninni-