Por que yo soy siempre la de la mala suerte? - Vastoinkäymisiä

Ajattelin tänään vähän jakaa lukijan pyynnöstä joitakin vastoinkäymisiä, mitä kohdalleni on osunut tällä parin kuukauden matkalla. 

Itse olen päässyt helpolla - mitään sen suurempia ongelmia ei ole. Luultavasti mun vastoinkäymiset on niitä mitä tavallisimpia kompastuskiviä, joihin kaikki vaihtarit törmäävät jossain vaiheessa. 

Vuoteni alkoi parin viikon kovalla koti-ikävällä, kulttuurishokilla ja viihtymättömyydellä. Katsoin juuri tänään kuvia, joita lähetin ensimmäisinä  päivinä kavereille Whatsappissa - jokaisessa itkuiset silmät, surullinen katse ja turvaa antava pehmolelu mukana. Lähetin kotiin sähköpostia, jossa halusin lähteä takaisin Suomeen neljän päivän jälkeen. Miten selvisin? En muista. Tarvittiin muutamia hyviä ja onnistuneita hetkiä, että sain sen alkumasennuksen pois. Noin kuukauden kuluttua elämä alkoi sujumaan, ja tämä toinen kuukausi on ollut oikein hyvä - onnellinen.

Näin se mieliala muuttuu: oikea yläkulma oli ensimmäiseltä viikolta, muut parin viikon jälkeen!

Kaipaan toki edelleen Suomea. Tämä osoittautuu muunmuassa unissani: eilen olin supermarketissa ostamassa Ruispaloja, kuhaa ja rasvatonta maitoa. Kaipaan paikkoja, ihmisiä ja ruokaa. Mutta sellaista samanlaista ikävää ei enää ole - nykyään pystyn hengittämään, skypettämään ja nousemaan sängystä aamuisin itkemättä. On hetkiä, jolloin kerron kavereille täällä, että tänään kaipaan iskää, tänään äitiä, huomenna koiraa ja kaikkia kavereita, mutta koska olen saanut rakennettua tänne hyvän elämän, pystyn elämään täällä onnellisena kotikaipuusta huolimatta. Ja aina löytyy joku, joka tulee halaamaan. Joka kerta. Täällä jaetaan paljon rakkautta!

Ikävääkin suuremmaksi ongelmaksi on osoittautunut hyttyset ja kuumuus. Heti alkumetreillä hyttyset alkoivat kiusaamaan, ja parhaimmillaan samanaikaisia puremia mulla on ollut 55. Ja kyllä niiltä yritetään suojautua! Öisin huoneessa on kaksi pistorasia-hyttyskarkotetta, hyttysmyrkkyrengasta, minä Offilla sumutettuna ja prinsessatylliverholla peiteltynä. Hauskinta koko jutussa on se, että 1,5 metrin päässä nukkuvalla siskolla on hyvällä tuurilla yksi hyttysenpurema kerrallaan. Syytetään herkullista blondin verta! 

Pahoitteluni jos järkytin herkimpiä lukijoita - tälläistä tämä on!

Kuumuus aiheuttaa mulle säännöllisen huonoa oloa ja nenäverenvuotoa. Suomalainen kroppa ei ole ihan tottunut tähän painavaan 30-40 asteen lämpötilaan, joten ihan luonnollisesti se reagoi. Alkaa vaan kyllästyttämään, että aina käy jotain! 

Otsikon laulun sanoja (miksi olen aina huono-onninen) selittää ainainen tohelointini täällä. Joka päivä kirjoitan viestin kaverilleni täällä, mitä tällä kertaa on käynyt, ja joka kerta saan vastaukseksi "Eve, la de la mala suerte - huono-onninen Eve". Milloin tökkään käsivarteni kaapinoven ruuviin, joku heittää kengän pohjettani päin ja muodostuu mustelma, poltan sormeni hiuksia kihartaessa, lempijäätelöni on loppu jäätelöbaarista, jalassa on taas uusi haava, en saa kiinni seinällä juoksevaa torakkaa... Noh, en anna tämänkään haitata, nauran vain. 

Ymmärtämättömyyden ja kielimuurinkin olen kokenut jossain määrin ongelmaksi. Se alkaa kuitenkin jo hälvetä, joten ei paniikkia senkään suhteen!

Vaikka saattaa kuulostaa paljolta, yritän aina muistuttaa itseäni, että ihan yhtä lailla Suomessakin sattuu ja tapahtuu. On päiviä, jolloin mikään ei suju, kukaan ei ymmärrä ja joka paikkaan koskee. Elän arkea täälläkin - mun huono-onnistuuteni on ihan luonnollista. Ja koska olen onnellinen, ei haittaa!