Las Cataratas de Iguazu

Normaalisti vesi on aivan kirkasta, mutta kova sade ja punainen maaperä yhdistettynä saivat aikaan tämän jokseenkin mielenkiintoisen värin.

Matkailu täällä Argentiinassa on ollut tähän mennessä äärettömän elämyksellistä ja ikimuistoista. Ensin perheen kanssa reissu Saltaan ja Jujuyihin kuukausi takaperin, ja nyt mahtava matka 40 hengen koululaisporukan kanssa Triple Fronteralle ja katsomaan Iguassun vesiputouksia. 

Bussimatka kesti kokonaisuudessaan kevyet 27 tuntia, argentiinalaisella meiningillä matkatessa. Ylimääräisiä pysähdyksiä ja viivytyksiä pomppasi esiin joka kulman takaa, mutta viimein päästiin perille Foz de Iguacuun, Brasiliaan, jossa yövyimme. Kaksi viidestä matkapäivästä tuhlaantui siis pelkkään bussissa istumiseen, mutta koska bussi oli mukava ja seura loistavaa, ei se haitannut. Toivuttuani matkan aiheuttamasta huonovointisuudesta päästiin uimaan hotellin altaaseen täysikuun alle. 

Ensimmäisenä vesiputouspäivänä ja kolmantena matkapäivänä lähdettiin Brasilian puolelle katsastamaan maisemia. Ja noh, mitä sitä peittelemään - ei Iguassua ole turhaan valittu yhdeksi luonnonihmeeksi! Kävelimme oppaamme kanssa reittiä metsän keskellä, ihmetellen niin vesiputouksia kuin kaikennäköisiä otuksia, joita vastaamme käveli. Brasilian puolelta näkyvät vesiputoukset sijaitsevat paria lukuunottamatta Argentiinassa, joten katselimme maisemia ikään kuin vastarannalta. Mun henkilökohtainen suosikkipaikka löytyi kävelysillalta, joka päättyi kaikkien putousten keskelle. Joka ikinen sieltä palannut hymyili ja nauroi läpimärkänä ja onnellisena. Arkajalat ostivat sadetakit, mutta meitä opas suorastaan kielsi suojautumasta vedeltä. "Me ollaan vesiputouksilla, meidän pitää kastua!".

Edelleen märkinä käytiin jossain päin Brasiliaa syömässä herkullinen lounas ja jatkettiin matkaa Paraguayhin. Kyseessä oli maantiedon opiskelumatka, joten käytiin Itaipussa (jättimäinen vesivoimalaitos) ja kierreltiin siellä bussilla, kun opas selitti paikan historiaa hassulla paraguaylaisella aksentilla. Itse olin väsynyt päivän touhuista, joten nukuin bussissa. Matkasimme Paraguayhin Ciudad del Esteen, joka on (pimeän) elektroniikkakaupan keskus ja järjettömän vaarallinen kaupunki. Hostvanhemmat pitivät mulle ennen matkaa tunnin luennon kaupungin vaarallisuudesta mulle, joten olin todella varovainen. Kaikki paikalliset kulkivat aseiden kanssa ja pari koulukaveria meinasi jäädä auton alle, mutta onneksi selvittiin haavereitta. Illalla syötiin hotellilla, uitiin ja kerrottiin kummitusjuttuja.

Neljäs päivä valkeni sateisena ja harmaana. Laukkujen pakkaamisen jälkeen lähdettin ajamaan Argentiinan puolelle katsomaan vesiputouksia. Argentiinan puolella käveltyä tuli yhteensä noin 10 kilometriä, ja lisäksi putkuteltiin pikkuisella junalla viidakon keskellä. 

Argentiinan puolelta pääsimme katsomaan vesiputouksia todella läheltä, kun taas Brasiliassa katsoimme samoja putouksia kokonaisuutena. Veden pauhu oli vaikuttava, samoin pudotukset maisemapaikoilta. Liikkuminen ylhäällä putousten päällä sujui kävelysilloilla. Kukaan meidän porukasta ei varmaan päässyt kävelemään kymmentä metriä ilman että joku pysähtyi ravistelemaan puista vedet jonkun päälle tai leikillään heittämään kaverinsa vesiputoukseen. Argentiinan puolella matka huipentui Carganta del Diabloon, (82 metriä korkean, 700 metriä pitkän ja 150 metriä leveän) jättiputouksen yläpuolella sijaitsevan kävelysillan kävelemiseen. Kastuimme, jos mahdollista, pahemmin kuin edellispäivänä, mutta oli todellakin sen arvoista! 

Paluumatka sujui vain 18 tunnissa bussissa häröillen ja nukkuen, ja kuumaan Santiagoon palattiin väsyneinä mutta onnellisina. Ihana matka, upeat maisemat, parhaat ihmiset - paljon muistoja!