lauantai 27. kesäkuuta 2015

Argentiinassa taas - Iguazú


La Garganta del Diablo
Brasilian puolelta
Veneretkelle vievän polun varrelta





Söpöt, mutta pirulliset ruokavaras-coatit

Matkamme neljäs ja toisiksi viimeinen etappi oli Iguassun putoukset. Itselleni tämä oli jo toinen kerta (ensimmäinen kerta oli luokkaretkellä marraskuussa 2012), mutta se ei oikeastaan haitannut mitään. Tunsin itseni suorastaan etuoikeutetuksi, kun sain  nähdä omasta mielestäni maailman hienoimman paikan toistamiseen! 

Santiagosta 22 tuntia matkustettuamme saavuimme kuumankosteaan Puerto Iguazuun. Iguassulle matkaavan täytyy valita, yöpyykö Brasilian Foz do Iguacussa vai Argentiinan Puerto Iguazussa. Viime kerralla yövyin Brasilian puolella, mutta mieleeni ei jäänyt siitä mitenkään erityisen mukavaa muistikuvaa, joten tällä kertaa valitsin Puerto Iguazun. Löysin sieltä oikein passelin hotellin (Hotel Posada La Sorgente), joka sijaitsi vain muutaman korttelin päässä Puerto Iguazun bussiterminaalista, kaupoista ja ravintoloista. Hotelli oli pieni paratiisi uima-altaineen ja sijainti oli loistava, koska liikuimme busseilla. 

Kylä oli mukava ja rauhallinen ja muistutti kovasti jotain esim. Kanariansaarten turistipaikkaa - tosin, nyt ei ole turistisesonki, joten saimme olla tosi rauhassa sekä kylässä että putouksilla. 

Saavuimme Puerto Iguazuun siis iltapäivällä pitkän bussimatkan jälkeen, joten päädyimme vain majoittautumaan, lepäämään ja käymään syömässä ennen nukkumaanmenoa. Oli ihanaa syödä ihmisten aikaan n. klo 19; Santiagossa kun syötiin lähempänä puoltayötä. Seuraavana aamuna heräsimme, söimme aamiaista, kävimme ostamassa eväitä ja ostimme liput bussiterminaalista lähtevään Rio Uruguay-bussiin, joka kuljetti meidät näppärästi Argentiinan putouksille. Viime kerralla olin ensimmäisenä päivänä käynyt Brasilian puolella ja seuraavana Argentiinassa, mikä on suositumpi järjestys. Tällä kertaa aikataulullisista syistä jätimme Brasilian toiselle päivälle, ja suoraan sanottuna: järjestyksellä ei ole mitään väliä, kunhan menet Argentiinan puolelle silloin, kun sinulla on enemmän aikaa. Putoukset ovat käsittämättömän hienot kummin päin tahansa! 

Argentiinan puolelle päästyämme ostimme siis liput (ulkomaalaisille on oma hintansa, maksu vain käteisellä pesoissa, 24.6.2015 hinta oli 26€/henkilö) ja lähdimme tutkimaan putouksia. Päädyimme ostamaan liput myös veneajelulle putousten alle, sitä sitä oltiin meille suositeltu. Samaa veneretkeä kaupiteltiin meille jo Puerto Iguazun bussiterminaalissa, jossa kovasti väitettiin, että retkeä ei ole mahdollista ostaa puiston sisältä. Tosiasiassa puistosta löytyi parikin myyntipistettä, ja hinta oli kaikissa sama. Me ostimme 12 minuutin Aventura Náutica-retken, ja varasimme ajan 5 tunnin päähän. 

Ensimmäisenä kävelimme Upper trail-reitin, jota pitkin pääsee putousten päälle katsomaan niiden uskomatonta pauhua. Tällä osuudella on ehkä eniten maisemia, ja siltä näkee putoukset kauas eteenpäin. Seuraavaksi menimme pikkujunalla katsomaan La garganta del Diabloa, eli paholaisen kurkkua, joka on suurin putous koko paikassa. Sitä edelsi noin kilometrin kävely kävelysillalla joen päällä. Silta vie ihan putouksen päälle, ja kastuminen on taattu! Viime kerralla oli huono sää, ja vesihöyry blokkasi maisemat lähes kokonaan, mutta nyt maisemat olivat upeat ja veden pauhu ihan uskomaton. Ihmisiä toki oli ryysikseksi asti, mutta emme antaneet sen häiritä. 

Seuraavana ajelimme junalla Lower trailin alkuun, jossa pääsimme katsomaan Upper Traililta nähtyjä putouksia alaperspektiivistä. Tänne reitille en päässyt viime kerralla, ja siitä tuli kyllä yksi suosikeistani. Erityisen hieno oli polku, joka johti veneretken lähtöpisteeseen - sinne kannattaa mennä vaikkei retkelle lähtisikään! Polun päässä sulloimme reput vedenpitäviin kasseihin, laitoimme pelastusliivit päälle ja asetuimme veneeseen. Olin laittanut sadeviitan päälle, ja olin ihan varma, etten kastuisi. Vene kuitenkin kävi kolmisen kertaa ihan lähellä suuria putouksia ja vettä satoi päälle kirjaimellisesti saavista kaatamalla - eihän siinä kuivana pysynyt! Veneessä oli tosi hyvä tunnelma ja retki oli hauska, suosittelen! Argentiinan puolella aikaa kului noin 6,5 tuntia. 

Seuraavana päivänä hyppäsimme Brasilian puolelle vievään bussiin rinkkojemme kanssa. Matkan aikana kävimme ripeässä passintarkastuksessa. Perillä saimme rinkat jättimäiseen säilytyslokeroon ja lähdimme bussin kyydissä kävelyreitille.  Brasilian puolelta avautuvat maisemat ovat yhtä lailla upeat; sieltä putoukset näkyvät kokonaisuutena toisella puolen jokea. Kävelyreitti päättyy kävelysiltaan, joka päättyy putousten ympäröimänä, sekä sieltä on mahdollisuus päästä myös panoraamahissiin, jonka ylätasanteelta avautuvat upeat maisemat. 

Kolmisen tuntia kierreltyämme otimme taksin Foz do Iguaçun lentokentälle, josta lentomme Rio de Janeiroon lähti iltakuudelta.  Meille oli siis logistisesti järkevämpää mennä ensin Argentiinan, ja sitten Brasilian puolelle, koska muuten välissä olisi ollut ylimääräinen rajanylitys. Tämä olisi tarkoittanut taas muutamaa uutta leimaa passiini, jossa on jo muutenkin kolme aukeamaa täynnä Argentiinan, Brasilian, Chilen ja Paraguayn leimoja, joita joka ikinen passintarkastaja tutkii pitkään ja hartaasti (ja hämmentyneesti). 

Summa summarum, Iguassun putoukset kuuluvat ainakin minun mielestäni mielettömimmät luonnonihmeet -sarjaan, ja ne kannattaa käydä katsomassa, jos vain mahdollista! 

Yllätyin, miten helposti omatoiminen matka Iguassulle onnistui(niin kuin koko muukin matka), ja ainakin tuli selväksi, ettei esimerkiksi opastetuille kierroksille ollut tarvetta. On paljon mukavampaa tutkiskella itse ja mennä omassa tahdissa, kuin kulkea oppaan perässä parijonossa. Eli teille kaikille siis vinkki seuraavasta matkakohteesta: Iguassun putoukset ja vaikkapa Rio de Janeiro (siitä lisää seuraavalla kerralla)!

2 kommenttia:

  1. Moikka!

    Kävitkö sä lukiossa jotain espanjan kursseja Argentiinasta palattuasi ennen espanjan ylppäreitä? Ja muutenkin luitko yo-kokeeseen paljon vai tuntuiko asiat tosi helpoilta sen jälkeen kun oli vuoden asunut espanjan kielisessä maassa? :)

    VastaaPoista
  2. Moi!

    Kävin pari kurssia itsenäisesti (4-6 ovat tosi helppoja, jos taitaa espanjan) ja parilla olin läsnä, ja kirjoitin siis espanjan kakkosen keväällä eli aika pian sen jälkeen kun palasin Argentiinasta. Harjoittelin ylppäreihin opettelemalla esim kielioppiasioiden nimiä; osasin siis käyttää vaikkapa subjunktiivia, mutten tiennyt sen nimeä, ja tän kaltaisia asioitahan kysytään ylppäreissä aika suoraankin välillä. Lisäksi opettelin vaihtoehtoisia verbejä ja esim. vaatekappaleiden nimiä ylppäri-espanjaksi. Paras harjoitus on kuitenkin tehdä vanhoja ylppärikokeita, se on paras treenausmuoto joka aineessa!
    Lyhyen espanjan ylppärit ovat helpot, jos osaa edes auttavasti espanjaa, joten suosittelen ehdottomasti kirjoittamaan sen, jos on ollut vaihdossa! Vaikka olisikin ollut Lattareissa, ja puhuu täten eri maan espanjaa, opettaja laittaa merkinnän kokeeseen että on ollut vaihdossa, joten esimerkiksi meksikolaisista ilmauksista ei sakoteta.
    Pitkä espanja ylppäreissä on taas tosi vaikea, ja siitä on vaikea saada hyvää arvosanaa. Valitsin siis itse lyhyen ja oli hyvä päätös, sain paria pistettä vajaat täydet pisteet :)

    VastaaPoista