Las fiestas felices

Uudenvuoden kokoonpano 

Kavereiden rakettisotaa

Hyvää Uuttavuotta! ¡Feliz año nuevo!

Joulu ja uusivuosi argentiinalaiseen tapaan ovat nyt koettuna, nyt palauttelen tanssimisesta kipeitä jalkojani ja univajeesta kärsiviä aivoja monta mahtavaa muistoa rikkaampana. 

Jouluaattoon kuului auringonottoa, ruoanlaittoa, skypetystä yhdessä Suomi- ja Argentiinaperheiden kanssa, ja illan valmistelua. Yhdentoista aikaan illalla kokoonnuimme 15 sukulaista meille kotiin syömään herkullisia ruokia noin 45 asteen helteessä. Joulupöydästä löytyi kaikennäköistä lihaa, salaatteja, kalkkunaa, empanadoja, viiniä ja kokista - kaikki kylmää, koska näillä lämpöasteilla lämmin ruoka on riskialtista. Kellon lyödessä kaksitoista lasit täyttyivät siiderillä ja shamppanjalla, ja kilisteltiin ja halailtiin koko porukan voimin. Muutaman tunnin jo paukkuneita raketteja katseltiin pihalla, jonka jälkeen siirryttiin syömään jäätelöä. Joulupukkikin pääsi paikalle tuomaan muutaman lahjan! Aamuneljältä sukulaiset lähtivät kotia kohti, ja paikalle saapui pikku porukka mun kavereita, ja lähdettiin kuvien ottamisen kautta kaupungin karting-radalle tehtyyn fiestaan tanssimaan. Kotiin pääsin vasta kahdeksan jälkeen auringonnousua katsellen. 

Uuttavuotta kuvailtiin etukäteen näin: "se on kuin joulu, mutta ilman lahjoja ja paremman fiestan kanssa!". Näin kävikin: ruoat olivat suunnilleen samoja, perinteet samoja ja fiesta oli isompi. Jännitystä vuodenvaihteeseen toi kaatosade ja pitkin pihaa räjähdelleet raketit, mutta sade saatiin loppumaan ja eikä raketti ihan osunut muhun, joten kaikki hyvin! Uutenavuotena kaverit tulivat meille jo kahden aikaan, ja kulutettiin aikaa rakettien ja tähtisädetikkujen kanssa. Neljän aikaan lähdettiin taas samaiseen fiestaan, joka oli tällä kertaa viisi kertaa täydempi, mutta ei niin hauska kuin jouluna, joten puoli seitsemältä lähdettiin tallustelemaan kaupunkiin päin syömään. Tyttöraukat korkkareidensa kanssa lysähtivät aamiaispöytään kuin maratonin juosseina - paras puoli pituudessani on se, ettei mun tarvitse käyttää täällä korkkareita! 

Pääsin siis syömään aamiaista ensimmäistä kertaa elämässäni ennen nukkumaan menoa. Kyytiä odotellessa istuskeltiin plazalla niinkuin normi-iltoinakin - ainoa ero oli se, että kello oli kahdeksan aamulla. Kotona olin aamuyhdeksältä - matkalla juututtiin ruuhkaan, koska kaduilla oli edelleen tanssivia ihmisiä. 

Vaikka joulua ja uuttavuotta kuvaillaan useimmiten vaihtareiden vaikeimmiksi ajoiksi, itselläni tämä ei käynyt toteen. Myönnän vuodattaneeni muutaman kyyneleen pari päivää ennen joulua pyytäessäni kotiväkeä hillitsemään joulukuvien lähettelyä, mutta juhlien aattoina mieli oli tosi hyvä ja iloinen. Uutenavuotena toki vähän harmitti, että puutuin kaveriporukan yhteiskuvasta, mutta olin onnellinen, että sain ottaa kuvan täkäläisten upeiden kavereiden kanssa. 

Kaiken kaikkiaan oli ihana kokea joulu ja uusivuosi täkäläiseen tyyliin, vaikka rakkauteni suomalaisiin vastineisiin on edelleen palava. Nyt jäljellä on enää 199 päivää maailman tällä puolella - alan viimeistään nyt nauttimaan joka hetkestä.

Ihanaa vuoden aloitusta!