39 päivää

Moi pitkästä aikaa!

Aika on taas vierähtänyt jotenkin älyttömän nopeasti, ja kaikennäköistä onkin jo ehtinyt tapahtumaan. Tässä pientä listausta:

- Olen viettänyt viimeiset kolme viikkoa iltapäivät ja illat kotona istuen ja opiskellen. Vaikka mun koulunkäynnistä täällä ei tule hyvitystä Suomessa, opettajilta ja AFS:ltä tulee pahoja katseita jos vietän koulupäivät nukkuen. Vaikka en vielä näin kahdeksankaan kuukauden jälkeen ymmärrä yhtikäs mitään mun aineista, teen aika paljon töitä ja yritän opiskella kokeita varten. Oikeasti mua ärsyttää, etten ole aikaisemmin vaihtanut koulua, kun olisin voinut käyttää nämä kuukaudet opiskellen jotain hyödyllisempää kuin taloustieteitä. Toisaalta, tykkään mun koulusta ja luokkakavereista, joten hätä ei ole tämän näköinen. 

- Olen nukkunut kahden ainutlaatuisen luonnonilmiön ohi. Pari viikkoa sitten kello viideltä yöllä oli pieni maanjäristys ja muutama päivä sen jälkeen täällä Argentiinan taivaalla lenteli pieni meteoriitti kolmelta yöllä. Santiagolaiseen tapaan kaikki olivat siihen aikaan ulkona, joten puoli valtakuntaa näki, kun ilmakehässä kiitänyt ja räjähtänyt meteoriitti teki sysimustan yön valoisaksi päiväksi muutaman sekunnin ajaksi. Itse olin mennyt muutama minuutti aikaisemmin nukkumaan... 

- Olen vaihtanut kotiinpaluuni päivämäärää kuukautta aiemmaksi. Tähän on useita syitä, mutta nytpä ainakin pääsen suoraan Juhannussaunaan kotiin päästyäni! Vielä paremmaksi tämän tekee se, että ihana äitini Suomesta päätti tulla "hakemaan" minut Buenos Airesista, eli mahtava päätös tälle vuodelle on luvassa! Nyt on siis Santiagossa päiviä jäljellä 39, ja tähän reiluun kuukauteen mahtuu kyllä kivaa tekemistä. Nyt kun päiviä on noin 30 vähemmän kuin alunperin, osaan nauttia jokaisesta päivästä vähän enemmän.

- Syksy alkaa saapumaan. Vaikka lämpöasteet kohoavat joka päivä lähes kolmeenkymmeneen, itse olen viluissani koulussa ja kaivan päällepantavaksi neuleita ja farkkuja shortsien sijaan. Kukaan ei vieläkään "anna lupaa" mulle sanoa "Mulla on kylmä", koska olenhan suomalainen, mutta kyllä mulla on kylmä... Luin kyllä just, että Helsingissa mitattiin kevään lämpöennätykseksi 14 astetta, ja laitoin asiat taas oikeaan perspektiiviin. Mutta aamuisin kouluun lähdettäessä on nykyään pimeää, ja illalla jo noin klo 19 aikaan hämärä laskeutuu ja kaikesta tulee vaarallista.

- Päivien vähentyessä ja ajan kuluessa alan ymmärtämään, miten paljon elämä on täällä muuttunut. Aloitin elämäni täällä kuin turistina, nyt tunnen Santiagon paremmin kuin monet santiagolaiset ja olen tavoiltani jo hyvin paikallinen. Tullessani tänne vietin ensimmäiset kuukaudet aivan mahtavassa kaveriporukassa, jonka luulin kestävän loppuun asti. Tämä porukka on kuitenkin muutama kuukausi sitten hajonnut, ja mulla on sitä ikävä. Toki parhaat kaverit ovat jääneet rinnalleni tästä porukasta, mutta usein toivon, että kaikki olisi kuten ennenkin. Niin, elämäni Santiagossa voisi jakaa ennen- ja jälkeen-osiin. 

- Olen viettänyt paljon aikaa Santiagoon tulleiden uusien vaihtareiden kanssa. Niiden espanjan yrittämistä kuunnellessa ymmärrän, miten paljon olen kehittynyt ja kasvanut näiden 8 kuukauden aikana. Uusien tyttöjen kasvoilla on se sama hämmentynyt ilme, jonka tunnistan "en ymmärrä yhtikäs mitään"-ilmeeksi - ja tämä sama ilme asui kasvoillani ensimmäisten kuukausien ajan. Jossain vaiheessa se ilme vaihtui hymyksi, ja nyt jo puhun itse niin nopeasti, etten välillä itsekään ymmärrä mitä höpötän.

Mukavaa kevätsunnuntaita! Sieltä Suomesta ovat kuulemma jo lumet sulaneet, ihan hyvä saavutus toukokuulle!

Loppuun vielä muutama biisi, joita on täällä jo jonkin aikaa kuunneltu ahkerasti!